Kaikki loppuu aikanaan

On sanomattakin selvää että mun arki on paljon hektisempää nykyään. Tässä olen yli viikon jo suunnitellut kirjoittavani tänne postauksen mutta vasta nyt löysin aikaa ja energiaa. Se on harmittavaa, koska alunperin olin todella aktiivinen kirjoittaja. Tämä blogi auttoi minua todella paljon raskauden aikana, peloissa ja muissa. 

Kirjoittamisesta on tullut vähän pakkopullaa ja toivon ettei se loista rivien välistä. Kuitenkin olen tullut siihen päätökseen, etten enää jatka tämän kirjoittamista. Otsikkokin sen jo kertoo että alunperin mun pitikin kirjoittaa vain raskauden ajan. Innostuin silti jatkamaan vähän sen jälkeenkin. 

Lapseni on maailman ihanin ja mitä enemmän mä duunailen omiani, sitä vähemmän jää hänelle aikaa. Siksi facebookissakin vierailen nykyään aika harvakseltaan, lähinnä silloin kun lataan sinne kuvan. 

Kuitenkin tässäpä meidän kuulumisia nopsaan vielä kerran. Poika hymyilee todella paljon kun herää pitkiltä unilta ja usein myös syönnin päätteeksi. Hän on hurmaava, joskin hieman vaativa välillä. Joskus nimittäin viihtyy ainoastaan pystyasennossa vasenta olkapäätä vasten eikä mikään muu tuu kysymykseenkään. Lisäksi hän jumppailee todella kovasti, onnistui yhden kerran vahingossa kääntymään selältä vatsalleenkin. Neuvolalääkäri kehui todella jänteväksi ja terhakaksi vauvaksi ja arveli että meillä on aikainen liikkuja. Se jää nähtäväksi. Kasvua oli tullut hyvin kaikkiin, joskin painoa tuli vähempi kuin arvelin. Painoa on meillä nyt 4260g ja pituutta 55,5cm. Pienimmät vaatteet laittelin jo pois haikein mielin. Osa myyntiin, osa talteen jos joskus saamme toisen ihmeen. 

Mun terveys on nyt sitten ottanut sen verta takapakkia että mulle suositeltiin reumalääkkeen aloitusta. Lykkään sitä kuitenkin vielä lokakuulle koska sen kanssa ei voi imettää. Kortisonia määrättiin pienenä annoksena ja sen toivon auttavan mua sinne soseikään asti. Imetyksestä luopuminen on ajatuksena aivan hirveä mutta yritän käsitellä sen etukäteen ettei se tuntuisi maailmanlopulta sitten kun sen aika koittaa. Olen varma että korvikkeeseen ja soseeseen siirtyminen tulee olemaan pojalle helpompaa kuin minulle. Ihan suorilta korvikkeeseen ei onneksi tarvitse siirtyä. Pakastimessa on varmaan litra jos toinenkin ämmää. 

Tässäpä nämä. Kiitos teille kaikille jotka jaksoivat seurata mun blogia tässä matkan varrella. ^^

Myöhäispolttarit

Silloin kun päätimme mennä naimisiin raskauden aikana, päätin samalla että juhlin polttareita sitten loppukesästä hyvien ystävien seurassa. Viime lauantaina me sitten toteutettiin tää suunnitelma. 

Kyllä mua kieltämättä jännitti jättää poika hoidettavaksi, mutta onneksi hyväksyy pullonkin ruokintatavaksi. Ja muutenkin voisi ylläpitää sitä että pääsen itse välillä muualle. Pumpattua ämmää otettiin sulamaan aamusta pakkasesta ja pari korvikepurkkia oli valmiina. Lähtö hieman viivästyi kun halusin imettää vielä ennen lähtöä. Sain kuitenkin lähdettyä ja äitini sai heti ryhtyä vaipanvaihtopuuhiin. 

Saimme kyydin Alkoon mun kaverin kanssa ja ostettiin kaks punkkupulloa ja yks valkkari. Sit me käytiin vielä ruokakaupassa. Aloimme samantien nautiskella kun en ollut varma mihin aikaan saan kyydin kotiin. Meillä oli tosi hauskaa! Pelattiin huojuvaa tornia ja katottiin jotain tosi omituista piirrettyä. Söimme salaattia, possupihvejä, uusia pottuja ja sipulikastiketta, tosi hyvää! Sitten me käytiin vielä baarissakin. Lopetin juomisen 2 tuntia ennen kotiintuloa että uskalsin ottaa pojun viereen ja imettää. 

Jännästi sitä aina unohtaa että krapula kyllä tulee. Mullakin täysin selväpäinen olo nukkumaan käydessä ja olo oli silti hirveä pitkin yötä heräillessä. Pojukin heräili useammin kuin yleensä ja joka kerta tuntu et pää räjähtää. Onneksi se meni kipulääkkeillä ohitte se pahin. Me käytiin äidin kaa kirppikselläkin eilen ja sit ihanaa grilliruokaa niin olo oli jo ihan normaali illalla. Viime yö sujui taas normaaliin tahtiin, 2 herätystä syömään ja 1 kakkavaippa. 

Olen nauttinut täällä olemisesta todella todella paljon! Aivan ihanaa. Täällä on niin kaunista ja kokoajan on kotoisa olo. Kyllä tää on enemmän mun paikka asua kuin tuo Varsinais-Suomi. Ehkä sitten joskus <3 

Tässä vielä kuvatus lauantain-lookista. Pätkäsin hiuksiakin viikko sitten 25 cm, on kuulkaas kevyempi olo! 

Nimiäiset

Lähdimme matkaan torstaina toiselle puolelle suomea. Matka kesti kyllä pitkään ja vaihto Pasilassa oli julmetun tiukka, tyyliin juoksimme aseman läpi. Onneksi koira suostui tulemaan molemmat rullaportaat suht nätisti, jalat nyt tärisivät kun pelotti. Mulla oli vauva kantorepussa asemilla.

^hiukka väsynyt :D

Eilen 23.7. oli sitten hänen nimiäiset. Nimihän me ilmotettiin maistraattiin jo ajat sitten ja kelakorttikin kerkesi saapua postissa. Oli ihanaa, emme hirveästi tehneet tarjottavia itse, voileipäkakun ja täytekakun. Eipä olisi tarvinnutkaan, vieraita kun oli vain kummit ja mun pikkuveljet. Tarjottavat olivat juurikin itsetehdyn näköiset ja täytekakku jäi kokonaan kuvaamatta. Ja voileipäkakkukin oli hätäseen koristeltu joten niistä ei kuvia tänne. :D Teemavärinä oli vihreä ja aika paljon me saatiinkin sitä esille. Keittiön verhot olivat valmiiksi jo vihreät ja servetit, karkit, limukka ja sellanen valo+tylli hässäkkä. Meillä jäi muutenkin tuo valmistelujen kuvaaminen vähemmälle mut juhlissa sen sijaan kuvattiin paljon. Tässä muutama.

Semmoista tällä kertaa! Olen täällä lomailemassa niin tuskin hirveämmin kirjoittelen tänne, muutenkin tahti hiljentynyt kun tuo meidän minion vie kaiken keskittymisen. ^^ 

PS:

En tiedä kirjoitinko tänne aiemmin rintaraivareista mutta niitä ei täällä ole ollut laisinkaan. Toivon mukaan ne loppuivat kokonaan. Se oli nimittäin tosi tosi turhauttavaa.  

Meijän murmeli

Tänään meillä oli 1 kk neuvola. Virallisesti jätkä täyttää kuukauden vasta yöllä 1:40 mutta ei se mitään, tulevan reissun takia piti tulla vähän etukäteen. Nyt meillä oli ekaa kertaa oma neuvolatäti ja hän vaikutti oikein mukavalta. Mun oli tarkoitus kysyä et voidaanko laittaa kantoreppuun jo mutta unohtui, ei sitä kaikkea vaan muista. Pitää varmistaa se vielä. Manducassa raja on 3,5 kg ja se on meillä melkein rikki. Tosin tällä hetkellä meillä on testissä Babybjörnin versio, ilmaiseksi saatu. Jos mies kokee että kantoreppu on hänen juttu niin alan metsästämään Manducaa. Kuitenkin tässä näitä mittoja, suluissa edelliset mitat.

Paino: 3425 g (2985 g)

Pituus: 52,3 cm (50,4 cm)

Pään ympärys: 37 cm (35,9 cm)

Elikkäs painoa tuli kymmenessä päivässä huimat 440 g! Ihan hullu määrä, mä olisin ollut onnellinen jo tyyliin 200 g niin eikö vaan! Taitaa olla aikamoista kermaa mun meijereissä. On hän aika paljon syönytkin, meillä on ollut tiheetä imua tässä jo pidempään. Tunnin välein melkeinpä päivisin ja iltasin se n. 3 tuntia tankkailua. Että sinäänsä en ihmettele että paino on noussut. Olen murehtinut riittääkö mun maito, viimeksi kun jäimme 5 g siitä mitä olisi pitänyt tulla. Nyt heitin ne murheet romukuoppaan. Kyllä riittää! Ainakin toistaiseksi. Olen todella tyytyväinen tähän tilanteeseen. Näillä näkymin me painetaan 2 kk neuvolassa helpolla yli 4 kg. Hih! Mua oikeesti ihan nauratti kun näin sen lukeman vaa-alla. 

Neuvolakorttiin meille kirjoitettiin näin:

"Todella hienosti kasvava poika. Ottaa kivasti katsekontaktia, ja vanhemmille jo hymyillyt. Iho kaunis. Suu, silmät ja napa ok. Kaikki kunnossa."

Tässä vielä pari kuvaa!

Meidän tankkeri <3 

Pikapostaus

Meillä on mennyt täällä hyvin, mitä nyt iltatankkaukset ovat nykyään todella pitkiä, reilun kolmen tunnin mittaisia. Aina loppuvaiheessa poju hermostuu kun maitoa ei tule tarpeeksi helpolla rinnasta ja hän alkaa väsyä. Hän yleensä raivoisasti ottaa imuotteen ja kohta taas irrottaa ja kiukkuaa ja se on musta aika turhauttavaa mut ymmärrän miksi häntä harmittaa. 

Mun mielestä äitiys on sanoinkuvailemattoman ihanaa. Ei ruusuista mutta todella palkitsevaa. Luulen että jos en imettäisi, en kokisi näin syvää yhteyttä tuohon pikkumieheen. Tavallaan sitä on semmoisessa imetyskuplassa. Imetys on mulla myös oikein buustannut itsetuntoa kun muuten koen itseni hieman, öh, rupsahtaneeksi. :D 

Mulla siis jäi kiloja ihan kunnolla ja niitä yritän tässä pois sulatella lenkeillä ja ruokavaliolla. Olisi pitänyt arvata että niitä jää mut silti elättelin toivoa että edes puolet jäisi synnärille vaan ei niin ei. Lisäksi ihottuma naamassa ei ota rauhoittuakseen ja se on todella ärsyttävää. Hiusten juurikasvu paistaa metrien päähän ja niiden nätiksi saaminen vaatii taitoa ja aikaa. Jälkimmäistä mulla ei ainakaan ole liikaa ja toivonkin että tulevalla lomareissulla viimeistään saan kutrit kuntoon. Luulenpa että voin sitten paremmin mielin kattella peiliin. 

Pääasia mulle kuitenkin on että jätkä pysyy tyytyväisenä. Hänen nimiäiset ovat ensiviikon lauantaina, matkustamme koko perhe mun äidin luokse Pohjois-Karjalaan jossa asustaa kaksi kummeista. Kolmas kummi tulee Helsingistä paikan päälle. Sitten me jäädäänkin sinne lomailemaan pojan kanssa, isimies lähtee riehumaan tän kolmannen kummin kanssa Helsinkiin ja jonnekkin päin maailmaa meinaavat reissata, nähtäväksi jää onko se nyt Jenkkilä vai joku toinen maa. Kuitenkin. Me tullaan takaisin sit vasta kun on pakko, eli päivää ennen mun jälkitarkastusta. 

Perjantaina meillä on 1 kk neuvola, en malta odottaa että näen kuinka me ollaan saatu kasvettua. :) <3

Tässä vielä kuvat!

Eka lastenneuvola

                                Rimpulan oma neuvola oli ensimmäistä kertaa tänään. Meidän minimies ei vieläkään saavuttanut kolmea kiloa, meiltä jäi puuttumaan vielä 15 g. Pian se saavutetaan, toivon mukaan. Laitan tähän strategiset mitat, suluissa syntymämitat.

Kasvut:

Paino: 2985 g (2780 g)

Pituus: 50,4 cm (49 cm)

Pään ympärys: 35,9 (34)

Olen huomannut et pojan oikea olkapää napsuu ja kyselin siitä. Ilmeisesti yleistä mut varmistaa vielä lääkäriltä et mennäänkö aikaisemmin tarkastettavaksi vai normaalisti silloin kun 2 kk täynnä. Pelottavan kuuloista se lähinnä on. 

Poika on suht helppo, ei huuda paljon mistään. Tosin tänään hän päätti huutaa neuvolassa aivan täysiä kun tutkittiin eikä rauhoittunut ennenkuin vaatteet oli takasi päällä ja mun sylissä. 

Pientä ilmavaivaa on havaittavissa mutta jospa ne siitä, miehen pistin tänään tarkistaan hinnan Cuplatonille varmuuden vuoksi. Silti toivon ettei jouduta sitä aloittaan kun toistaiseksi jalkojen jumppaus ja masun hierominen on auttanut. 

Nyt on pari iltaa ollut yhtä maratooni-imetystä ja sama luultavasti tänäänkin edessä. Mikään muu ei ole hyvä, paitsi tissillä olo, pelkkä sylikään ei kelpaa vaan nimenomaan pitää saada syödä. En ole satavarma onko kyseessä myös tiheän imun kausi, mutta outoa että yhtäkkiä 45 min iltatankkauksesta loikattiin näihin kolmituntisiin. Lisäksi iltaisin on hänen mielestä kiva taistella unta vastaan mikä on todella turhauttavaa, koska kuitenkin häntä väsyttää ja on kärttyinen. Jos se tästä ajan kanssa. 

Mutta nyt hän heräilee, ehditään syödä ja vaunulenkille vielä ennen iltatankkauksia. Tässä kuva tältä aamulta.

Kotikäynti

Eli tänään kävi meillä kotona neuvolan työntekijä. Hän huomioi koiran hienosti ja sai sen rauhoittumaan nopeaa. Elikkäs elikkäs. Eka hoidettiin pois alta se mikä mua itseä eniten jännitti eli punnitus. Pojan paino oli noussut kuudessa päivässä 160 g. Ei paljoa mutta hän sanoi että ihan hyvä tahti siltikin. Ravinto on siis mennyt perille! Hän tutki vauvan ja navan, joka aiheutti meille sydämen tykytyksiä eilen vuotamalla verta. Kaikki oli kunnossa. Tää mamma sai huokaista helpotuksesta. 

Sit me käytiin istumaan. Näytin muistiinpanot eiliseltä (pissa, kakka, syönnit ja vireys) ja ne oli kaikki hyvin. Kävimme keskustelemalla läpi synnytyksen. Vähän tuntui ihmettelevän sitä miksi en saanut liikkua vaikka pojan päähän laitettiin pinni. Lisäksi kuulin että napanuora oli lyhyt. Hän arveli että pojan paino saattoi olla siksi alhainen kun napanuora oli kiinni istukan kalvoissa. Varmaksi ei kuitenkaan osannut sanoa. 

Sitten seurasi mun lemppariosuus eli hakaset pois! Vähänkö olo helpotti. Mun iho otti ihan kunnolla nokkiinsa niistä. Itse haava on hyvä, ei tulehtunut mutta hakasten "sisäänmenopaikat" on tulehtuneet. Jepajee! Eli lisää suihkuttelua ja ilmakylpyjä. Hiukan oli huonosti "nidottu" yhdestä kohtaa, jäänyt repsottaan mutta neukku ainakin sanoi että sen pitäisi tasottua. Hurjan näköinen vain. Lähärin tutkinnon omaava kaverini sanoi että voin laittaa tukiteipit siihen kohtaan. 

Tämmöstä! Me ollaan käyty ahkerasti vaunulenkeillä jo nyt, ei mitään hurjia. Eilen kävimme lastenvaatekirppiksellä ja mies osti vaatetta pojulle. Mä valitsin halvan setin pelkästään ja itselle rintaliivin suojia. Tuli tänään mieleen et luojan kiitos en uskonut ketään joka sanoi että ei kannata ostaa viiskymppisiä ollenkaan. Olisin aivan helisemässä jos mun pitäisi pukea hänen viiskutosiin, on nimittäin hiukkasen pieni tuo meidän tuhinapetteri. 

Nyt en enempää kirjoittele. Ehkä loppuviikosta sitten lisää. Kuvan voisin tähän lätkäistä.